Olet ensimmäinen, viimeinen, kaikkeni 1

Sunnuntaiaamu. Krapula. Ei kovin paha. Eihän? Asteikolla yhdestä kymmeneen… kuusi? Hyvä on, kahdeksan miinus. Raotin varovasti silmiäni, verhot oli vedetty pois ikkunan edestä, aurinko paistoi suoraan silmiin, jysäytti kunnon päänsäryn ja nosti krapulakertoimen täyteen kymppiin.



Puristin voihkaisten silmät tiukasti kiinni ja vedin vielä varmemmaksi vakuudeksi tyynyn tiiviisti kasvoilleni. Tyynyyn tukehtuminen oli selkeästi parempi vaihtoehto kuin päätä halkova auringonpaiste. Ainakin hetken ajan. Ojensin voimattomasti käsivarteni parivuoteen toiselle puoliskolle toivoen löytäväni vierestäni armahtavan enkelin, joka kävisi vetämässä verhot ikkunan eteen.



Viereinen sängynpuolisko oli tyhjä, peitto ja tyynykin olivat hävinneet jonnekin. Arvasin löytäväni ne mielenosoituksellisesti olohuoneen sohvalta ja mietin hetken haluttomasti, mitä väärää olin mahtanut taas eilen illalla tehdä. Paljon ei eilisillassa ollut miettimistä, filmikela pysähtyi baaritiskille jonnekin viidennen ja kuudennen drinkin välimaille.



Alistuneena työnsin tyynyn pois naamaltani, vedin syvään henkeä ja aloin sitten hitaasti kiskoa itseäni istuvaan asentoon. Maailma pyörähti pari kertaa ympäri ja hetken jouduin nieleskelemään ylös pyrkivää mahalaukkua takaisin vatsalihasten väliin, mutta lopulta olin kuin olinkin istuma-asennossa. Vedin jälleen pari kertaa syvään henkeä, nousin seisomaan ja lähdin varovasti kylpyhuoneen suuntaan.



Kylpyhuoneen peili ei turhia imarrellut: naama vihersi, silmät punersi, tukka seisoi päässä. Vakuuttelin itselleni, että olin oikeasti ihan hyvännäköinen mies, että tämä oli vain hetkellinen takaisku, nielin pari särkylääkettä ja horjahtelin suihkun puolelle. Varttitunti kylmää vettä ja aloin hiljalleen olla valmis jopa uskomaan vakuutteluni.



Palasin makuuhuoneeseen ja vilkuilin haikeasti sänkyä. Kaikkein mieluiten olisin vetänyt verhot ikkunan eteen, peiton korviin ja nukkunut siihen asti, että päänsärky ja kuvottava muljahtelu mahassa olisivat enää pelkkä ikävä muisto. Petivaatteista tyhjä sängynpuolisko osui kuitenkin silmiini, ja päätin mennä saman tien kuulemaan syyn siihen, kun kuunneltava se kuitenkin olisi. Ja ellei kyse olisikaan sen vakavammasta asiasta, kuin että olin jättänyt kengät keskelle eteisen lattiaa, saattaisin saada jopa seuraa makuuhuoneeseen ja puoli tuntia parantavaa krapulaseksiä.



Joopa joo, ja ehkä muutama kunnon aivastus kasvattaisi kalua parilla sentillä.



Vedin vaatteet niskaan ja lähdin kohti keittiötä. Ohi mennessäni vilkaisin olohuoneeseen, makuuhuoneesta kadonneet petivaatteet olivat sohvalla kuten olin arvellutkin.



Mikael istui keittiön pöydän ääressä, luki lehteä, eikä vilkaissutkaan ylös, vaikka taatusti kuuli tuloni.



”Huomenta, kulta”, yritin toiveikkaasti.



”Kello on puoli kaksi”, oli tyly vastaus.



Vilkaisin kelloa seinällä. ”Niinpäs onkin.” Otin lasillisen vettä ja laskin samalla tiskipöydälle kasattuja tyhjiä oluttölkkejä. Vain kuusi. Ei niin monta, että niistä ainakaan olisi riidanaiheeksi. ”Miksi sä nukuit olohuoneessa?”



”Sä kuorsasit.”



”Takuulla en kuorsannut. Mä en kuorsaa koskaan.”



”Et vai? Siinä tapauksessa älä vaan luojan tähden kerro, mitä ne viimeöiset äänet sitten oli.”



”Okei”, huokasin raskaasti ja istuin pöydän ääreen Mikaelia vastapäätä. ”Sano, mikä sulla nyt on.”



Mikael kohotti katseensa, ja sen harmaiden silmien ilme kertoi selvästi, että pienintäkään toivoa mistään krapulaseksistä ei ainakaan olisi. Mikael otti kännykkänsä taskustaan, naputteli sitä hetken ja tiputti sen sitten pöydälle eteeni. Otin sen käteeni. Näytöllä oleva kuva oli näpsäisty eilisiltaisessa baarissa, halasin siinä pitkätukkaista muodokasta naista, naisen käsivarret olivat kaulassani, omat käteni puolestaan naisen lantiolla.



”Hyvä ja tarkka kuva. Kyllä nykytekniikka on vaan ihmeellistä”, laskin tuhahtaen kännykän takaisin pöydälle. ”Voisinpa muuten lyödä vaikka vasemman pallini vetoa, että se oli Daniel, joka lähetti tuon kuvan sulle.”



”Ei lähettänyt. Alvar lähetti.”



”Aina vaan paranee.”



”Panitko sä sitä naista?”



”Kuule, mä tiedän, että me ollaan oltu yhdessä vasta seitsemän vuotta, joten tämä saattaa tulla sulle yllätyksenä, mutta mähän olen siis homo. Mä en pane naisia.”



”Olet sä pannut ennenkin.”














”Joo, viimeksi kahdeksantoistavuotiaana. Siinä iässä mä panin kaikkea, mikä suinkin hengitti omin avuin.”



”Mitä vittua sä nyt sitten kourit tuon naisen persettä?!”



”Ystävänpalvelus”, kohautin kyllästyneenä harteitani ja vilkuilin haikeasti jääkaapin suuntaan. Koko 29-vuotisen elämäni aikana ei vielä yksikään krapula ollut kunnolla parantunut ilman paria ryyppyä, ja sen huomioiden olin eilisiltana kaukonäköisesti säästänyt pari oluttölkkiä. Vatsakin tuntui pienestä levottomuudesta huolimatta jo kykenevältä ottamaan ne vastaan. ”Se nainen on mun työkaveri, se halusi tehdä kusipäisen poikakaverinsa mustasukkaiseksi, ja mä lupauduin auttamaan. Eikä siinä sen enempää. Paitsi että sain melkein turpiini siltä äijältä. Kyllä se vaan niin on, että yksikään hyvä työ ei tässä maailmassa jää rankaisematta.”



”Sä se olet sitten aina niin helvetin syvällinen.”



”Miksi tämän pitää olla sulle tällainen ongelma? Se oli pelkkää esitystä, mä en edes suudellut sitä naista, sen voin vannoa vaikka käsi Raamatulla. Ja olethan säkin melkein joka päivä vieraiden miesten käpälöitävänä, just tämänkin viikon lehdessä oli kuva, missä olit puolalasti jonkun miehen kanssa, ja olenko mä ikinä vetänyt sellaisesta hernettä nenään?” Hyvä on, kyllä olin, sen viimeisimmänkin kuvan olin leikellyt silpuksi ja polttanut pala palalta tuhkakupissa, mutta virallinen kantani oli, että hyväksyin ne kuvat. Periaatteessa.



”Se on ihan eri asia! Mä olen malli ja se on työtä!”



”Voi sen eilisiltaisenkin työksi laskea, palkka tuli parin kaljan muodossa ja kuvaajakin kameran toisella puolella oli ihan sama, joka aina sunkin perääsi kuolaa.” Nousin ylös ja menin jääkaapille, nyt varsinkin olin niiden parin oluen tarpeessa. Niitä ei löytynyt ylimmältä hyllyltä, minne olin ne jättänyt. Vilkaisin muutkin hyllyt, suljin oven hetkeksi, avasin sen taas ja katsoin uudestaan. Jäin sitten tuijottamaan tiskipöydällä olevia kuutta tyhjää tölkkiä. Olin aivan varma, etten ollut eilisiltana tyhjentänyt enempää kuin neljä, ja että huolella säästetyt krapulaoluet valuivat parhaillaan alas tiskialtaan viemäriputkia.



Mikael tuijotti korostetun tiiviisti sanomalehden taloussivuja, joita se ei ikinä lukenut. Menin istumaan sen viereen, laskin toisen käteni sen reidelle, tartuin toisella sen leukaan ja käänsin sen kasvot itseeni päin. ”Enkelini”, suutelin Mikaelia nopeasti suulle. ”Päivänsäteeni. Mitäs jos ottaisit sen tikun pois perseestäsi ja lakkaisit käyttäytymästä kuin vanha kiukkuinen akka?”



Isku tuli nopeasti ja osui suoraan nenääni, ja hetken ajan silmissä musteni, kun nenäruoto tuntui tökkäävän suoraan krapulasärkyisiin aivoihini.



”Mitä vittua?! Mikä helvetti sua vaivaa?!” Pitelin nenääni kaksin käsin, kipu vihloi selkärangassa asti, niin että vedet nousi silmiin.



”Sanoinko mä, että sä voit koskea muhun?” Mikael sihahti.



”Tavallaan sä annoit luvan jo silloin kun mä nussin sua ensimmäisen kerran!”



Mikael hyppäsi seisomaan, sieppasi kännykkänsä pöydältä ja lähti keittiöstä huitaisten mennessään tyhjät oluttölkit tiskipöydältä lattialle. Vaikka nenä olikin kuin tulessa en silti voinut olla nauramatta Mikaelin lapsellisille mielenosoituksille. Itselleen se vaan kiusaa teki, itse se joutuisi kuitenkin lopulta nuo tölkit keräämään, kun ei sietänyt epäsiisteyttä. Omasta puolestani en piitannut, vaikka joku olisi raaputtanut maalitkin irti seinistä ja ripotellut lattioille.



Kännykkä kuului piippaavan eteisen pöydällä, minne olin jättänyt sen tullessani kotiin aamulla. Kävin hakemassa sen, tekstiviesti oli Martilta:



Saatko parhaillaan, vai tuletko ottamaan pari kaljaa?



Lähetin vastauksen:



En saa, vaikka polvillani rukoilisin. Viisitoista minuuttia.



Menin makuuhuoneen suljetulle ovelle, raotin sitä vähän ja työnsin pääni sisään. Mikael makasi vatsallaan sängyllä, luki jotain kirjaa ja katsoi vihaisesti ovelle päin.



”Mä menen käymään Martin luona. Ellet sä sitten halua suostutella mua jäämään kotiin. Ja itse asiassa, kyllä sä oletkin mulle yhden panon velkaa niistä viemäriin kaatamistasi kaljoista.”



Mikael sieppasi herätyskellon yöpöydältä ja paiskasi sen ovea kohti. Ehdin kiskaista oven kiinni juuri ajoissa, niin että kello osui siihen, eikä suoraan naamaani.



”Oliko tuo kieltävä vastaus, vai yritätkö sä hienovaraisesti vihjailla haluavasi rajua menoa?” kysyin oven läpi. ”En nimittäin, ikävä kyllä, ole just tällä hetkellä ihan täydessä iskussa, mutta jotain voidaan ehkä järjestää…”



”Vedä käteen!”



Selvä.



*****



”Mähän varoitin sua”, Martti vilkaisi päätään pudistellen pahoinpideltyä nenääni ja tyhjensi jo toisen olutpullon samassa ajassa kun itse olin ehtinyt vasta puoleen väliin ensimmäistä. ”Mä sanoin sulle jo silloin, kun sä panit Mikaelia ensimmäisen kerran, että lapsimorsiamista ei ole muuta kuin harmia. Ei niistä ole vielä aikuisten leikkeihin.”



”Etkä sanonut”, tuhahdin. ”Sä kysyit vaan, ottaako se suihin yhtä hyvin kuin isoveljensä saman ikäisenä.”



”No, ottaako?”



”Hitostako mä sen tietäisin? Mä työntäisin kullini mieluummin vaikka tehosekoittimeen kuin Danielin suuhun. Jälkikin olisi siistimpää.”



”Makuasia. Mä taas en työntäisi omaani minnekään muualle yhtä mieluusti.” Martin kasvoille nousi suorastaan naurettavan haaveellinen ilme, niin kuin aina, kun se pääsi puhumaan mieliaiheestaan, Danielista. Martti oli saanut siltä yhden panon kymmenen vuotta sitten ja oli siitä saakka ollut korviaan myöten rakastunut. Sitten Martin ilme synkkeni jälleen. ”Mä kuulin, että Daniel nussii nykyään jonkun melkein viisikymppisen yliopistoproffan kanssa. Siis mitä tekemistä yhdelläkään kaksikymmentäkuusivuotiaalla voi olla viisikymppisen vanhan äijän kanssa? Eihän sen ikäisillä enää edes seiso ilman, että tykittävät Viagraa suoraan suoneen. Helvetinmoista haaskausta, sanon minä.”



”Mun veikkaukseni on, että sen miehen lompakon paksuus on ratkaiseva tekijä siinä yhtälössä. Tai sitten Danielilta alkaa vaan miehet loppua. Se on käynyt jo läpi kaikki omanikäisensä ja nyt pitää siirtyä senioriosastolle. Älä sure, kohta sen on pakko aloittaa kierros alusta ja sitten on taas sunkin vuorosi.”



”Luuletko?” Martin ilme kirkastui.



”Epäilemättä.”



Mikaelin isoveli Daniel oli koko kaupungin himotuin kiertopalkinto. Sen sängyssä kävi vilkkaampi liikenne kuin Helsingin Mannerheimintiellä, ja jos joku mies joskus saikin sen pysähtymään hetkeksi paikoilleen, ei se varmasti ollut mikään pysyvä olotila.



”Asiasta toiseen”, Martti otti lokoisamman asennon nojatuolissaan, tuki kaljapulloa mahaansa vasten ja näytti siltä kuin aikoisi jäädä niille sijoilleen odottamaan siihen asti, että pääsisi vuorollaan köyrimään Danielia. ”Olipas taas kiva kuva Mikaelista lehdessä tällä viikolla. Tiedänpä meidänkin työpaikalta ainakin pari kaveria, jotka aikoo viettää seuraavan viikon kahvitunnit vessassa runkkaamassa sille kuvalle.”



”Jos edes harkitset liittyväsi niiden seuraan, revin sulta kullin irti.”



”Rauha, rauha”, Martti kohotti tyynnyttelevästi kätensä. ”Tekisinkö mä muka sellaista kaverille? Sitä paitsi, mä en ole kiinnostunut lapsista.”



”Mikael on kaksikymmentäkaksi, ei se enää mikään lapsi ole.”



”Paino sanalla enää. Joka tapauksessa, mä sain tiettyjä traumoja sitä kaveria kohtaan silloin seitsemän vuotta sitten, kun sä tulit hysteerisenä selittämään mulle, että olit nussinut kännissä jotain viisitoistavuotiasta ja että poliisit varmasti heittäisi sut vankilaan lapsenraiskauksesta.”



”Ei se nyt ihan niin mennyt.”



”Just niin se meni. Sähän vapisit koko päivän kuin vilutautinen haavanlehti.”



”Krapulaa se vaan oli.” Okei, ei se nyt ihan pelkästään sitä ollut, olin kieltämättä ollut pikkuisen huolissani erästä railakasta juominki-iltaa seuranneena aamuna, kun olin saanut selville, että edellisiltainen petikaverini, joka oli väittänyt olevansa seitsemäntoista, olikin oikeasti vasta hädin tuskin viidentoista. Oli miten oli, ei se ollut kuitenkaan niin paljon huolettanut, että olisin pahemmin pistänyt vastaan, kun Mikael pari viikkoa myöhemmin ilmestyi oveni taakse ja halusi, että panisin sitä uudestaan. Ja sillä tiellä olin yhä.



Kurottauduin laskemaan tyhjän olutpulloni tavaraa täynnä olevalle sohvapöydälle ja huomasin siellä seassa myös äsken mainitun lehden. ”Miksi sulla on tämä?” otin sen käteeni ja katsoin Marttia epäluuloisesti.



Martti vain kohautti harteitaan. ”Mullahan on kaikki lehdet. Kuuluu ammattiin pysyä kartalla siitä, mitä kilpailijat tekee.”



Selasin lehteä hitaasti kunnes sain silmieni eteen Mikaelista otetun kuvan, ja vaikka sainkin katsella Mikaelia joka päivä kotona, niin silti jälleen kerran vähän säpsähdin sitä, miten helvetin kaunis se todella oli. Mikael oli kuvassa melkein alasti jonkun toisen miehen kanssa, ja jos kuvan olisi ottanut kuka tahansa muu kuin Alvar, se oli ollut pelkkää pornoa, mutta kieltämättä Alvar osasi tehdä kuvista tyylikkäitä ja tasokkaita – huolimatta siitä, että sen päässä ei liikkunut muita ajatuksia kuin miten saisi Mikaelin sänkyynsä.



Tuijotin lehteä edessäni ja harkitsin murhaavani kylmäverisesti kaikki ne kaappihomot perheenisät, jotka istuivat työpaikkojensa vessoissa runkkaamassa Mikaelin kuvalle.



”Kiellä sitä menemästä tuollaisiin kuviin”, Martti luki ajatukseni, kuten yli kahdenkymmenen vuoden ystävyys edellyttikin.



”Niinkö yksinkertaista se muka on?” Repäisin varmuuden vuoksi kuvan irti lehdestä ja taittelin sen taskuuni.



”Totta kai se on. Kyllä miehellä on oikeus – ja velvollisuus – määrätä omaisuudestaan. Itse asiassa, jos sinussa, ystäväni, olisi vähänkin munaa, olisit tehnyt sen jo aikaa sitten”, Martti paasasi sormi pystyssä. ”En mä vaan antaisi poikakaverini esitellä itseään koko maailmalle.”



”Mikset sitten mene sanomaan Danielille, että nyt loppui se ympäri kaupunkia paneskelu, ja että tästä lähtien sen pitää pysyä kiltisti vaan sun sängyssäsi?”



”Ehkä mä vielä menenkin.”



Ja epäilemättä saat vastaukseksi pelkän potkun munille, ajattelin. Ihan niin kuin luultavasti itsekin saisin Mikaelilta, jos yrittäisin mennä sanomaan sille, mitä se sai ja mitä ei saanut tehdä.



”Pitää näyttää olevansa mies”, Martti totesi, joi pullonsa tyhjäksi ja röyhtäisi.



*****



Viivyin Martin luona melkein kolme tuntia ja aloin sitten hankkia kotiinlähtöä kiirettä pitämättä. Tiesin kokemuksesta, että mitä kauemmin Mikael joutui olemaan yksikseen, sitä haluttomampi se oli enää jatkamaan riitaa, kun vihdoin menisin taas sen näköpiiriin. Ja arvelin, että kolmisen tuntia riitti niin vähäisen erheen kuin jonkun yhdentekevän naisen halailun unohtamiseen.



Olin oikeassa. Kun vedin ulko-oven kiinni perässäni ja riisuin eteisessä ulkovaatteitani, Mikael ilmestyi nojaamaan olohuoneen ovenpieleen.



”Hei”, se sanoi vaisusti.



”Hei. Oletko sä vielä vihainen?”



”En ole. Oletko sä?”



”En.” Menin lähemmäs ja halasin sitä.


Mikael kietoi käsivartensa kaulaani ja hautasi kasvonsa olkapäätäni vasten. Kumarruin nuuhkimaan sen hiuksia, poskea ja ohimoa. Mikael tuoksui hyvältä niin kuin aina, puristin sen hoikan vartalon tiukemmin itseäni vasten ja vielä seitsemän vuodenkin jälkeen tunsin pelkkää puhdasta omistajan ylpeyttä siitä, että olin saanut sen itselleni. Aina kun vain hipaisinkin Mikaelia, sormeni alkoivat suorastaan syyhytä halusta huolehtia siitä ja suojella sitä pahalta maailmalta. Ja erityisesti muilta miehiltä.



”Rakastan sua, kulta.”



”Niin mäkin sua. Missä sä olit?”



”Martin luona. Kyllähän mä kerroin, että menen sinne.” Purin kevyesti Mikaelin korvaa.



Mikael ei irrottanut käsiään kaulastani, mutta vetäytyi sen verran kauemmas, että pystyi katsomaan silmiini. ”Oliko siellä muita?”



”Öö… tuota”, yritin kuumeisesti miettiä, mitä sanoisin. Mikaelin tuntien se saattaisi pitää ihan yhtä pahana sitä, että siellä olisi ollut joitain muitakin kuin että oltaisiin oltu kahdestaan. ”Mikä on oikea vastaus?”



Mikael tönäisi kevyesti kylkiluitani. ”Älä viitsi. Oliko?”



”No ei ollut.”



Ilmeisesti vastaus kelpasi, koska Mikael painoi taas kasvonsa kaulaani vasten ja kutitti kielellään ihoani. Nostin sen syliini, kannoin olohuoneeseen ja istuin sohvalle. Mikael vääntelehti hetken sylissäni etsien hyvää asentoa, ja sen lantio hankasi mukavasti vaatteiden läpi kaluani vasten. Käytin tilaisuutta hyväkseni ja ujutin käteni Mikaelin paidan alle paljasta ihoa vasten.



Mikael hipaisi kevyesti sormellaan nenääni. ”Anteeksi, että löin sua. Sattuuko siihen?”



”Mitä vielä. Sähän lyöt kuin pikkutyttö, ei sitä kunnolla edes huomannut”, kutittelin härnäävästi Mikaelin kylkiä.



”Lopeta”, Mikael tönäisi uudestaan kylkiluitani, mutta hymyili samalla. Katselin sen nimensä mukaisesti enkelimäisen kauniita kasvoja ja toivoin, ettei sille ikinä selviäisi, että yhdestä tuollaisesta hymystä olisin ollut valmis antamaan sille vaikka paikat hampaistani. Siinä tapauksessa olisin nimittäin epäilemättä todella syvällä kusessa.



”Kuulin muuten Martilta, että Daniel panee nykyään jonkun vanhan papan kanssa”, laskin käsiäni alemmas Mikaelin lantiolle. ”Milloinkas Daniel on alkanut kiinnostua vanhustenhoidosta? Pitäisikö mun käväistä palvelutalolla varoittamassa vaariani, ettei juttele vieraille miehille?”



”Kyllä sä olet tänään sitten niin hauska”, Mikael tuhahti happamasti niin kuin aina, kun uskalsin ruveta irvailemaan sen isoveljen tekemisille. ”Eikä Henrik mikään vanha pappa ole, se on vasta 47-vuotias. Ja mä luulen, että Daniel tykkää siitä tosissaan.”



”Sen miehen täytyy olla tosi rikas.”



”Lyön sua kohta uudestaan”, Mikael uhkasi.







”Okei, anteeksi, en sano siitä enää mitään”, peräännyin nopeasti. ”Saisinko nyt suukon sovinnon merkiksi?”



Mikael näytti harkitsevan hetken, olisiko vielä loukkaantunut veljensä puolesta, mutta ei sitten viitsinytkään olla. Vein toisen käteni Mikaelin niskaan, taivutin sen päätä lähemmäs ja suutelin sitä suulle. Mikael raotti huuliaan, ja vein kieleni koskettelemaan kevyesti sen kieltä, vetäydyin hetkeksi vähän kauemmas ja purin hellästi sen huulta. Painoin sitten huuleni taas tiukemmin Mikaelin huulia vasten ja työnsin kieleni syvemmälle sen kosteaan ja lämpimään suuhun. Mikael vastasi ja myötäili liikkeitäni niin kuin aina, alistuvana, mutta ei kuitenkaan passiivisena, ja puristin käteni omistavasti sen lantiolle. Tunsin pientä kihelmöintiä kiveksissäni ja kaluni nytkähti pari kertaa alkaen sitten hiljalleen kovettua. Kiedoin käteni tiukemmin Mikaelin ympärille, ettei se vaan saisi päähänsä muuttaa mieltään ja siirtyä äkkiä pois sylistäni – ei olisi ensimmäinen kerta viime aikoina kun niin tapahtuisi – ja keinutin sitä hiljaa kaluani vasten.



”Sekstaillaanko vähän?” Siirsin suuni Mikaelin kaulalle ja suutelin sitä.



”Kim…”



”Edes kymmenen minuuttia?” Aloitin jälleen viime aikoina vähän turhan tutuksi tulleen kaupankäynnin, ja kaipasin mielessäni niitä aikoja, kun se kymmenen minuuttia oli varattu parille hengenvedolle tunnin kestävien rakastelukertojen välissä. Eikä niistä ajoista edes ollut vielä kauan.



Mikael vilkaisi kelloa ihan kuin aikoisi oikein tosissaan ruveta ottamaan aikaa. ”Okei”, se myöntyi lopulta. ”Kymmenen minuuttia.”



En tuhlannut aikaa, vaan suutelin taas Mikaelia suulle, tällä kertaa vaativammin ja kiihkeämmin, ja vein jälleen käteni sen paidan alle. Silittelin ja hyväilin sen selkää ja kylkiä. ”Liiku vähän”, äännähdin Mikaelin suuta vasten. Mikael totteli, sen lantio alkoi hangata nautinnollisesti nyt jo täyteen mittaansa jäykistynyttä, halusta sykkivää kaluani vasten. Asettelin itseäni parempaan asentoon tunteakseni Mikaelin jokaisen liikahduksen, kiskoin paidan pois sen päältä ja farkkujen vetoketjun auki. Työnsin käteni sisään, tartuin kiinni Mikaelin vasta puolikovaan kulliin ja aloin hieroa sitä hitaasti samalla kun vein suuni sen kaulalle.



Mikael veti terävästi henkeä kun tartuin sen kaluun ja painautui vielä vähän lähemmäs, sen keinunta sylissäni kävi vähän nopeammaksi ja tunsin sen kalun alkavan kovettua kättäni vasten. Mutta kun aloin imeä Mikaelin kaulaa, se tarttui hiuksiini ja kiskoi irti ihostaan.



”Älä”, Mikael sanoi vähän hengästyneenä. ”Mulla on kuvaus huomenna, ja ne saa raivarin jos sä imet muhun jälkiä.”



”Okei. Mä imen sitten sitä, mitä ei näe kukaan muu kuin minä.” Ainakaan toivottavasti, lisäsin mielessäni, kiepautin Mikaelin sylistäni selälleen sohvalle, laskeuduin itse sen päälle ja suutelin sitä tiukasti suulle varmistaakseni, että se suostuisi pysymään paikallaan. Kun Mikael ei yrittänyt pyristellä irti, hellitin vähän otettani ja kuljetin sitten kieltäni alas sen rintaa ja vatsaa pitkin. Kiskoin sen farkkuja sen verran alemmas, että sain kalun esiin ja jäin sitten hetkeksi ihailemaan näkyä.



Mikaelin kalu ei ollut mitenkään erityisen suuri, vaan suunnilleen keskikokoa, mutta se oli yhtä kaunis ja täydellinen kuin kaikki muukin Mikaelissa, ja sopi suuhuni kuin olisi alun perin vain sitä tarkoitusta varten tehty. Kumarruin nuolaisemaan kalun päätä ja sain Mikaelin värähtämään ja äännähtämään vähän. Nuolaisin uudestaan ja vielä uudestaan, kostutin syljelläni terskaa ennen kuin otin sen suuhuni ja aloin imeä. Tunsin Mikaelin käden hiuksissani ja kuulin sen hengityksen käyvän raskaammaksi, otin sen kalun syvemmälle suuhuni, imin voimakkaammin ja hieroin ja hyväilin kädelläni kiveksiä. Mikael liikutti lantiotaan samaan tahtiin suuni liikkeiden kanssa ja sen hengitys muuttui mataliksi äännähdyksiksi. Sen kuunteleminen oli kiihottavaa, melkein yhtä kiihottavaa kuin Mikaelin kalun imeminen, ja oma halusta pakottava kullini alkoi vaatia oman osansa huomiosta.



Päästin Mikaelin kalun pois suustani, kiskoin vetoketjuni auki ja vedin kullini esiin. Laskeuduin makaamaan Mikaelin päälle, suutelin sitä suulle, ja nyt Mikael vastasi paljon halukkaammin kuin aiemmin, ja vein sitten Mikaelin käden kalulleni. Mikael tarttui siihen ja alkoi hieroa sitä hitaasti koko pituudelta, ja työnsin kieleni Mikaelin suuhun ja ynähtelin nautinnosta tuntiessani sen käden liikkeet kovalla ja halusta sykähtelevällä kalullani. Tartuin puolestani Mikaelin kulliin, aloin hieroa sitä, ja hetken aikaa runkkasimme toisiamme ja hengitimme raskaasti toistemme suuhun.



”Haluatko, että panen sua?” kuiskasin Mikaelin kaulaa vasten samalla kun suutelin ja nuolin sitä.



”Ei… jatketaan vaan… näin…” Mikael liikehti levottomasti allani, se liikutti lantiotaan nopeammin ja hieroi kaluaan kättäni vasten, puristi samalla omaa kulliani tiukemmin, ja kiihdytin myös liikkeitäni. Hautasin kasvoni tiukasti Mikaelin kaulaa vasten, hengitin syvään sen tuoksua ja kuuntelin sen nopeaa huohotusta ja tunsin halun kasvavan jokaisen liikkeen myötä. Kullini värähteli ja kouristeli nautinnollisesti Mikaelin kädessä, kiveksiäni pakotti ja kihelmöi halusta tyhjentyä Mikaelin sisälle, mutta tämäkin kelpaisi paremman puutteessa. Tunsin orgasmin lähestyvän ja halusin, että Mikael tulisi yhtä aikaa kanssani.



Ovikello soi, ja Mikael jäykistyi liikkumattomaksi allani.



”Älä välitä siitä”, sanoin nopeasti ja hengästyneenä, kirosin mielessäni sen, kuka ikinä oven takana seisoikin, suutelin Mikaelia suulle ja yritin saada sen jatkamaan. Turhaan, Mikael oli jo irrottanut otteensa kalustani ja pyristeli pois sohvalta.


Lähteet: http://www.deittisivustot.com/sinkkutreffit-palvelu/

”Se on Daniel, mä unohdin, että meidän piti mennä ulos yhdessä”, Mikael kierähti niin nopeasti pois altani, että tunsin jääväni haromaan tyhjää ilmaa, se pudisteli hetken päätään vähän hämmentyneen näköisenä, mutta alkoi sitten kiskoa päättäväisesti vaatteita kunnolla ylleen.



”Entä mitä mun pitäisi sun mielestä tälle tehdä?” osoitin yhä pystyssä sojottavaa, nyt halusta ja pettymyksestä pakottavaa kaluani. Saatoin yhä tuntea siinä Mikaelin käden lämmön ja kosketuksen, samalla kun muistin Mikaelin kovan, samettisen kalun omaa kättäni vasten ja sen vastaanottavaisen vartalon allani sohvalla, ja mieleni teki huutaa ja tuhota esineitä.



Mikael tuskin vilkaisi suuntaani ja veti paidan päälleen. ”Jatketaan sitten illalla, okei?” Mikael sanoi huolimattomasti ihan kuin olisi puhunut kauppalistan laatimisesta, eikä suinkaan rakastajansa jäykkänä seisovan kalun tyydyttämisestä. Mikael ei odottanut vastausta, vaan lähti eteisen suuntaan.



Nousin hitaasti istumaan sohvalla, vedin vetoketjuni kiinni ja kuuntelin Danielin ja Mikaelin ääniä eteisestä. Mikael ei vaikuttanut olevan ollenkaan pahoillaan keskeytyksestä, se tervehti veljeään yhtä innostuneesti kuin aina, sanoi käyvänsä vaihtamassa vaatteet, ja kuulin sen menevän makuuhuoneeseen.



Daniel ilmestyi olohuoneeseen, jäi nojaamaan ovenpieleen kädet takataskuissa ja katseli pää hieman kallellaan ja vinosti hymyillen.



”Kuis panee, namusetä?”



”Ei pane, kiitos sun. Mutta laitapa kuule silmät kiinni ja kädet korville, niin mä käyn vetäisemässä yhden nopean varvin tuolla makuuhuoneen puolella.” Hymyilin Danielille niin herttaisesti kuin osasin.



Hetkeksi ilme Danielin kasvoilla muuttui, ja näin, miten valtavasti sen teki mielensä repiä munat irti minunlaiseltani saastaiselta sialta, joka oli turmellut sen kallisarvoisen pikkuveljen panemalla siltä neitsyyden ennen kuin se oli hädin tuskin ehtinyt oppia, että penistä voitiin käyttää muuhunkin tarkoitukseen kuin pissaamiseen. Sitä Daniel ei ollut voinut antaa vieläkään anteeksi, vaikka olin seurustellut Mikaelin kanssa jo seitsemän vuotta, joista neljä viimeistä oltiin asuttu yhdessä. Daniel uskoi yhä vakaasti, että halusin Mikaelilta vain ja ainoastaan sen persettä vailla pienintäkään kunniallista ajatusta.



Daniel palautti kasvoilleen vinon hymynsä, vaikka näinkin, että kaikkein mieluiten se olisi potkinut munilleni, ja tuli lähemmäs. Vaikka en erityisemmin tykännytkään Danielista, oli pakko myöntää, että se oli kaunis, ehkä jopa vieläkin kauniimpi kuin Mikael. Mutta siinä, missä Mikael oli vielä nuori ja aika viaton ja kokematon, Danielin jokaisesta liikkeestä näki, että se oli tottunut esiintymään miehille, ja sen katse kertoi, ettei yksikään mies enää voisi opettaa sille mitään, eikä tehdä mitään sellaista, mitä ei joku toinen olisi jo aiemmin tehnyt.



Aina kun näin Danielin, ajattelin, että sen sietäisi vain olla kiitollinen, kun olin siepannut Mikaelin itselleni ja turvaan, ennen kuin siitä olisi ehtinyt tulla samanlainen kuin isoveljestään.



”Mikael kertoi, että sä kuulemma hässit jotain naista eilen illalla”, Daniel kohotti toista kulmaansa vahingoniloisen näköisenä, laskeutui polvilleen lattialle eteeni ja nojasi kyynärpäillään polviini. ”Ja mä kun luulin olevani pohjalla viime vuonna, kun yksi keski-ikäinen perheenisä nussi mua eteisessä samaan aikaan kun sen pennut katseli olohuoneessa telkkarista jotain helvetin Teletappeja. Täytyy kyllä sanoa, että sä panit paremmaksi.”



Olisihan se pitänyt arvata, että Danielille Mikael ensimmäisenä soittaisi ja kertoisi siitä eilisestä baarikuvasta, mutta johan nyt oli hitto, jos alkaisin Danielille antaa mitään selityksiä. ”No, niinhän mä aina teen – panen paremmin kuin muut.” Kohautin vaatimattomasti harteitani.



”Niin kuulemma.” Danielin katse laskeutui kasvoiltani rinnalle, siitä alemmas vatsalle ja lopulta vaatteiden alla yhä puolijäykkänä seisovalle kalulleni. Vaikka itse olinkin jo luovuttanut, kullini elätteli yhä toivoa, että hetki sitten niin tylysti loppunut koskettelu vielä jatkuisi. ”Keskeytinkö mä jotain?” Daniel kysyi.



”Siitähän sä tykkäisit.”



Daniel kohotti katseensa takaisin silmiini, katseli hetken pää kallellaan ja hymyili sitten taas samaa vinoa hymyään, joka oli niittänyt jo varmaan kolme neljäsosaa kaupungin homokannasta. Daniel nousi lattialta, tuli istumaan syliini täsmälleen samaan asentoon kuin Mikael hetkeä aikaisemmin, kietoi kätensä kaulaani ja katsoi tiiviisti silmiini. ”Sä voit jatkaa mun kanssa.” Daniel painoi lantiotaan kaluani vasten. ”Vai etkö sä kiihotu omanikäisistäsi miehistä?”



”Paraskin puhumaan”, työnsin päättäväisesti Danielia kauemmas. ”Itse kuulemma panet miehen kanssa, joka on sua yli kaksikymmentä vuotta vanhempi. Varo vaan, ettet aiheuta sille sydänkohtausta. Sua voidaan vielä syyttää kuolemantuottamuksesta.”



Daniel nauroi. ”Mikäs sen parempi tapa lähteä, kun nussiessa? Jos mä saisin valita, niin kaikkein mieluiten lähtisin täältä jonkun miehen kalu perseessäni.” Daniel kumartui lähemmäs korvaani ja kuiskasi: ”Ja mieluiten se saisi olla yhtä iso kuin Henrikillä.”



”Siinäpä vasta haastetta muistopuheen pitäjälle.”



Daniel ei ehtinyt vastata, kun Mikael ilmestyi olohuoneen ovelle. ”Mä olen valmis”, Mikael ilmoitti, ja vaikka se saattoi saada mustasukkaisuuskohtauksia jo siitä, jos edes seisoin liian lähellä jotain toista miestä, niin nyt Mikael ei silmäänsäkään räpäyttänyt nähdessään veljensä istuvan sylissäni.



”Okei, mennään sitten”, Daniel nousi seisomaan, meni Mikaelin luo ja tarttui sitä kädestä. ”Sano sedälle heippa, niin lähdetään.”



Mikael heilautti tottelevaisesti kättään suuntaani. ”Mä tulen takaisin parin tunnin päästä”, se ilmoitti huolimattomasti, huomio kokonaan veljeensä kiinnittyneenä niin kuin aina, kun Daniel vaan oli näköpiirissä. Mikaelille Daniel oli yhtä kuin Joulupukki, Jeesus ja Teräsmies yhteen ihmishahmoon tiivistettynä.



Ulko-ovi kolahti kiinni, ja jäin yksin sohvalle istumaan. Huokasin alistuneesti, kurkotin ottamaan television kaukosäädintä pöydältä ja huomasin taskustani pilkistävän kuvan, jonka olin repäissyt lehdestä Martin luona. Vedin kuvan esiin, jäin katselemaan sitä ja vihasin kuvassa olevaa vierasta miestä, joka seisoi niin lähellä Mikaelia, että kykeni varmasti tuntemaan sen tuoksun. Vaikka tiesinkin, että kuva oli pelkkää lavastusta, ja että se vieras mies ei todennäköisesti edes ollut homo, ei se paljon oloa helpottanut.



”Kuka helvetti muka tällaisia kuvia edes ostaa?” mutisin kiukkuisesti itsekseni. ”Ei kukaan halua nähdä kahta puolialastonta miestä kähmimässä toisiaan.”



Ilmeisesti ainakin joku halusi, koska viime aikoina ei Mikaelista ollut juuri muunlaisia kuvia otettu, ajattelin haluttomasti, katselin kuvaa vielä hetken ja revin sen sitten pieneksi silpuksi. Tungin paperisilpun sohvatyynyjen väliin, rojahdin itse päälle makaamaan ja avasin television.



*****



Havahduin hereille ulko-oven kolahdukseen ja tajusin nukahtaneeni sohvalle jossain iltauutisten ja myöhäisillan elokuvan välillä. Venyttelin hetken, hieroin silmiäni hämärässä olohuoneessa ja vilkaisin kelloa. Se näytti puolta kahtatoista.



”Missä sä olit näin myöhään?” kysyin Mikaelilta, joka ilmestyi hetken kuluttua olohuoneen ovelle. ”Sunhan piti olla ulkona vaan pari tuntia.”



”En missään erityisesti, käytiin elokuvissa ja oltiin sitten Danielin luona ja juteltiin”, Mikael haukotteli ja lähti kohti makuuhuonetta. ”Mä menen vaan heti nukkumaan. Tuletko sä?”



”Ihan kohta.”



Sammutin television, heitin kaukosäätimen kädestäni ja nousin ylös. Menin kylpyhuoneeseen ja vilkaisin itseäni peilistä, kuva näytti jo hieman paremmalta kuin päivällä. Pesin hampaani, hieraisin leukaani muutaman kerran ja päätin, että parranajo voisi odottaa seuraavaan aamuun. Riisuin vaatteet ja astuin suihkun puolelle.



Mikael oli jo ehtinyt sänkyyn asti, kun tulin makuuhuoneeseen. Jäin ovelle seisomaan, kuivasin itseäni pyyhkeeseen ja katselin hiljaa. Mikael makasi samassa asennossa kuin aina, vatsallaan toinen käsivarsi tyynyn alle koukistettuna, toinen puoliksi sängyn reunan yli roikkuen. Laskin pyyhkeen käsistäni, laskeuduin sängylle Mikaelin viereen, painauduin kevyesti sen selkää vasten ja suutelin sen niskaa.



”Nukutko sä jo?” kysyin hiljaa.



”Melkein”, oli uninen vastaus.



”Heräisit vielä vähäksi aikaa”, suostuttelin. ”Eihän me olla nähty toisiamme kunnolla koko päivänä.” Kuljetin kättäni Mikaelin niskasta sen selkää pitkin alas, ihailin sen vaaleaa, sileää ihoa ja hoikkaa, vähän hentoa vartaloa. Katselin omaa kättäni, joka näytti suurelta ja tummalta Mikaelin kapealla ja vaalealla vyötäröllä, kuljetin kättäni hitaasti Mikaelin lantiolle ja sieltä sen kiinteille pakaroille ja puristin kevyesti. Tunsin kaluni nytkähtävän pari kertaa ja alkavan kovettua.



”Kulta”, hyväilin huulillani Mikaelin niskaa, kaulaa ja korvaa ja vein sormeni sen pakaroiden väliin koskettelemaan kevyesti sen aukkoa. Tunsin kiihottuvani lisää ja painoin jäykistyneen kaluni Mikaelin reittä vasten. ”Jatkettaisiinko siitä, mihin päivällä jäätiin?”



”Kim…”



”Mä haluan sua”, purin kevyesti Mikaelin niskaa ja jatkoi sen pakaroiden hyväilyä. Painauduin lähemmäs Mikaelia ja hankasin vähän kaluani sen reittä vasten.



”Mä haluan nukkua”, Mikael äännähti unisesti avaamatta silmiään. ”Mun pitää nousta kuudelta aamulla.”



Huokasin raskaasti, irrotin otteeni ja lysähdin selälleni sängylle. ”Mikael… Eihän me olla harrastettu seksiä neljään viikkoon.”



”Miten niin neljään viikkoon?” Mikael mutisi. ”Just viime keskiviikkona.”



”Joo, sä otit multa suihin CSI:n mainoskatkolla. Mä tarkoitin kyllä jotain vähän kiihkeämpää.”



”Okei, hyvä on sitten.” Mikael makasi hetken hiljaa paikallaan ja jatkoi sitten unisesti: ”Sopiiko, jos mä vaan makaan tässä? Mua väsyttää ihan hitosti.”



”Tietysti, totta kai sopii, mikään ei kiihota mua enempää, kuin että vastapuoli makaa taju kankaalla. Just sen takia mä käynkin öisin salaa painamassa koomapotilaita keskussairaalan vihannesosastolla.”



Mikael oli hetken hiljaa, kohotti sitten päätään ja räpytteli puoliunessa silmiään. ”Mitä?”



”Ei mitään”, huokasin jälleen raskaasti. ”Hyvää yötä vaan.”



Makasin paikallani, tuijotin kattoon pimeässä huoneessa ja kuuntelin, kuinka Mikaelin hengitys kävi hitaaksi ja tasaiseksi. Itseäni ei nukuttanut vähääkään. Käännyin Mikaeliin päin, katselin sen niskaa ja mustia hiuksia ja mietin, milloin seksi oli kutistunut pelkiksi satunnaisiksi suihinotoiksi ja käteenvedoiksi silloin tällöin. Ei ollut vielä kauaa siitä, kun Mikael oli ensi töikseen aamulla ottanut kaluni suuhunsa, antanut omansa itseni imettäväksi, kiivennyt sitten päälleni, ohjannut jäykistyneen kullini sisälleen ja hymyillyt yhtä aikaa sekä viattomasti että kiihottavasti, niin että vatsanpohjaani oli vihlonut. Ei ollut kauaa myöskään siitä, kun olin iltaisin kantanut Mikaelin makuuhuoneeseen, kaatanut sen alleni sängylleni, nuollut ja imenyt perusteellisesti sen kullia, kiveksiä ja aukkoa niin kauan, että Mikael oli alkanut huohottaa ja vapista halusta ja sitten olin pannut sitä tahallisen hitaasti ja rauhallisesti, katsellut suorastaan lumoutuneena, kuinka kaluni oli työntynyt koko pituudeltaan syvälle sen sisälle, kunnes Mikael oli voihkinut ääneen ja pyytänyt enemmän ja kovempaa ja nopeammin…



Hengitykseni oli käynyt nopeammaksi ja raskaammaksi muistellessani Mikaelia sellaisena, seksikkäänä ja halukkaana ja antautuvana, ja kaluni oli kova ja paisunut ja vaati huomiota. Haparoin yöpöydän laatikosta liukuvoiteen, puristin sitä vähän kädelleni ja tartuin sitten kaluuni. Aloin hieroa sitä, ensin hitaasti, muistelin Mikaelin nautinnollisia voihkaisuja, kun olin työnnellyt kulliani syvälle sen sisälle, muistelin miten sen lihakset puristuivat kaluni ympärille tiukasti ja kuumasti, muistelin kuinka se vapisi ja kiemurteli allani ja kuinka sen kalu kouristeli kättäni vasten, kun se lopulta tuli. Puristin kulliani kovempaa, hieroin nopeammin, hengitykseni kävi huohottavaksi nautinnosta, koskettelin toisella kädelläni tiukaksi vetäytyneitä kiveksiäni ja käänsin päätäni Mikaeliin päin tunteakseni edes sen tuoksun, vaikka en mitään muuta saisikaan. Liikutin kättäni vielä vähän nopeammin, tunsin kaluni alkavan sykkiä ja kouristella nautinnollisesti, taivutin niskaani taaksepäin ja laukesin äännähtäen tukahtuneesti Mikaelin nimen.



Mikael ei osoittanut merkkiäkään heräämisestä, se nukkui hiljaa ja rauhallisesti. Tunsin kullini veltostuvan, ja sperman valuvan hitaasti vatsaltani kylkeä pitkin alas.