Olet ensimmäinen, viimeinen, kaikkeni 1

Sunnuntaiaamu. Krapula. Ei kovin paha. Eihän? Asteikolla yhdestä kymmeneen… kuusi? Hyvä on, kahdeksan miinus. Raotin varovasti silmiäni, verhot oli vedetty pois ikkunan edestä, aurinko paistoi suoraan silmiin, jysäytti kunnon päänsäryn ja nosti krapulakertoimen täyteen kymppiin.



Puristin voihkaisten silmät tiukasti kiinni ja vedin vielä varmemmaksi vakuudeksi tyynyn tiiviisti kasvoilleni. Tyynyyn tukehtuminen oli selkeästi parempi vaihtoehto kuin päätä halkova auringonpaiste. Ainakin hetken ajan. Ojensin voimattomasti käsivarteni parivuoteen toiselle puoliskolle toivoen löytäväni vie... Read more

1