Sopraano ja pianisti

Napsautan konserttitalon harjoitushuoneen oven lukkoon. Olemme varanneet tilan ennakkoon ja haluamme harjoitella kahden hyvin akustoidussa ja äänieristetyssä huoneessa. Huomenna on ensi-ilta konsertissamme, jossa esitämme Johan Sebastian Bach nuoremman pianomusiikkia. Tarkoituksenamme on kenraaliharjoitella tänäiltana.



Marja on sopraano, jolla upeaa ei ole pelkkä ääni. Hän on myös älykäs ja henkeäsalpaavan kaunis tumma nainen, pukeutuneena pitkään syvään uurrettuun ja sivulta rohkeasti reiden paljastavaan punaiseen juhlapukuun. Asun täydentää punaiset korkokengät. Ainakin esityksen mieskatsojat tulevat nauttimaan esityksestä, ajattelen.



Minulla on päällä asiaankuuluva frakki. Olen soittanut pianolla 6-vuotiaasta saakka ja uskomme molemmat vahvasti tapaamme esiintyä. Olemme molemmat itsevarmoja ammattilaisia ja sinänsä emme ohjelmaa varten edes lisäharjoitusta tarvitsisi, vaikka emme olekaan kahden ennen esiintyneetkään.


Istun jakkaralle ja tapailen kauniin Fantasian ensisävelmiä. Flyygeli on onneksi hyvin vireessä.



Marja availee ääntää ja ojentelee itseään. Kuuntelen, mutta ennen kaikkea katselen häntä hymyillen pää kallellaan. Hän hymyilee takaisin ja hämmästyksekseni huomaan hänen viettelevässä katseessaan pilkahdusta. Yhteisohjelma alkaa sujua heti ja huomaan ilmassa jännittävää kiihkoa, Marja vetää myös matalat osuudet selkäpiitä karmivalla tunteella. Myös mun sormeni ovat tänään vedossa.



Marja kiertää huonetta, siirtyy taakseni ja sipaisee laulaessaan ohi mennessään ruskeita hiuksiani ja niskaani. Säpsähdän hiukan, mutta en sekoa nuoteissa. Olen liikkumatta, vain soitan. Ilma alkaa olemaan jo sakeana eroottista latausta.



Marja siirtyy flyygelin viereen ja tavoittaa ohjelmaamme kuuluvan kaksiviivaisen b:n ja ojentautuu samalla kuin paraskin jazz-laulaja selällään pianoa vasten. Viettelevästi virnistäen hän nostaa vasemman jalkansa pianistin tuolille vierelleni tavalla joka avaa hänen juhlapuvun sivulta auki paljastaen kauniin säären ja reiden kokonaisuudessaan näkyvilleni, vain muutaman kymmenen sentin päähän käsistäni. Jatkan sinnikkäästi soittoa vaikka barokin mestarin taidokkaat nuottikuviot silmissä jäävät väkisin vielä ihanamman näyn varjoon. Nou hätä, osaan Fantasian ulkoa vaikka takaperin joten voin rauhassa keskittyä nautinnolliseen näytelmään.



Marja kaareutuu minuun päin lauluttomalla osuudella ja liikuttelee musiikin mukaan vartaloaan. Kuka vielä voi väittää että klassinen musiikki olisi epäeroottista, kaikkea muuta! Hän ojentautuu puoleeni ja lipaisee huuliaan kielellään...”Uuu...” pääsee hiljaa suustani hänen kaula-aukkonsa paljastaessa upeita näkymiä.



Nyt sitten on jo todella tekemistä että kädet pysyy yhä koskettimilla, Marja nimittäin riisuu korkokenkänsä vasemmasta jalasta ja nostaa stay-uppiin verhoillun rotusäärensä istuimelle jalkojeni väliin, peruutan minkä pystyn että jalka sopii penkille. Periksi en anna ja kurottaudun jatkamaan sinnikkäästi Bachin kaunista melodiaa. Hän nostaa helmaa yhä ylemmäs että alta paljastuu tumman viinipunaiset stringit. Samalla somat varpaat maalattujen varpaankynsien vetämänä lähestyvät uhkaavasti jo jalkoväliäni.
Lähteet: http://www.is.fi/taloussanomat/art-2000001851650.html



Yritän soittaessani ulottua suullani tuon ihanaisen olennon stringeihin, mutta saan heti hellän mutta tuntuvan luunapin otsalleni. Vilkaisen Marjaa hämilläni ja hän vain hymyilee kiusoittelevasti ja puistaa hitaasti päätään etusormeaan heiluttaen. Hän haluaa esiintyä ja haluaa että minä olen yleisö. Hengitän syvään nautinnosta, juuri tätähän minäkin haluan...

-----

Kiitos kommenteista etukäteen. Haluatko kuulla enemmän?